Mitä otakut tahtovat jouluna lahjaksi?

Ongelma on tämä. Sunnuntaina alkaa se niin kauan stressattu sekä kovin odotettu joulukuu. Ciel on taas tapansa mukaan hieman (no comments. Ehkä enemmänkin kuin hiukan) myöhässä ja vaivaa nyt päätään suuren ongelman edessä.

Otsikon mukaan - mitä antaa otakulle jouluna? Kaukaa viisas olisi tietenkin ostanut jo monia kuukausia sitten conista jotain hämmästyttävän ihanaa. Käsityöihminen olisi jo ehtinyt keksiä jotain hyvinkin luovaa ja varmasti mieleenpainuvaa.
Mitä makealle perso jokapaikanhöylä vailla mielikuvitusta voi keksiä? xD

Suklaa on joidenkin osalla kieltolistalla (Alois, ootko ihan varma ettet halua sitä Fazerin konvehtirasiaa?). Jokatapauksessa, Veikkaan että monet pyörittelee samaa ongelmaa tälläkin hetkellä mielessään - olenko oikeassa?
Noh..  Saa nähdä mitä keksin, jo valmisteltujen lisukkeideni pääateriaksi >D

Ja aiheesta eksyen:
VIRALLINEN CIELPERUUKKINI ON POSTISSA. Mikäli ketään sattui kiinnostamaan, oon varmaankin huudellut tätäkin tietoa puolelle maailmalle : D

<3:llä, Ciel-chan.

Ahkeraa kokeisiin lukua, Alois?

Jokseenkin häkeltävää. 
Yli 700 katselukerran kunniaksi päätin virallistaa yhden uusimmista cosplay-suunnitelmistani! 

Jostain syystä todella rakastuin tähän mekkoon, joka on Aloisilla jossain vaiheessa päällä. Siinä on hihoissa hämähäkinseittikuviot, mutta ne eivät valitettavasti tässä nimenomaisessa kuvassa esiinny. Mikäli saan jostain hankittua edes jotenkuten fiksut kaavat kimonolle, niin aion vakavasti harkita kankaiden ostoa. Eikö tämä nyt olisi aika jouluinen muutenkin? ♪( ´▽｀) 

Joulusta puheenollen: sen lisäksi että tein kokeista vapaana päivänäni 4 tuntia joulukortteja/kirjeitä, pitäisi varmaan alkaa miettimään tännekin jonkinlaista joulukalenteria.. 

Nyt kun koeviikko loppuu, niin voisi olla hieman enemmän aikaa miettiä sitä kunnolla. Tuonne Kommenttilootaan tai uusille facebooksivuillemme voi heittää kaikenlaisia ideoita. Ei kuitenkaan liian lujaa ettei tule haavoja. 

Mitäs muuten pidätte uudesta logosta? ♪( ´▽｀) 

https://www.facebook.com/tapcosplay

- Alois kiittää, kumartaa ja liukastuu. 

Nyt pitää mennä preppaamaan kemian kokeisiin.

Älkääs viitsikö: Oikeasti luen! Siivosinkin tänään. Ciel voi todistaa. :D  

Pokka pitää

Kyllä.

Blogin nimi vaihtui. 

Kyllä. 

Sen osoite mukaanlukien. 

Kyllä. 

Alieneilla on vihreät hatut. 

Kyllä. 

Blogi on virallisesti saanut toisenkin kirjoittajan. 

Viikonlopun photoshoot-helmiä 

Viikonloppuna, muutaman tunnin yöunien voimalla tuli muutama tyhmä idea jos toinekin. Viimepostaus saattoi olla jo joillekin tarpeeksi hämmentävä tapaus, mutta miksikäs ei laitettaisi lisää pökköä pesään? Testataan nyt ainakin näin, mitä kaikkea kaksi sekopäätä voi saada aikaiseksi.  ♪( ´▽｀) 

Vaikka tuntuu, että valvominen on syövyttänyt kykyni kirjoittaa selväjärkisesti, koitan nyt silti ontuvasti 

pamauttaa nyt näytille jotain jännää. Pikakelauksella tammikuusta 2013.

Minä ja Ciel ei tosiaankaan olla tunnettu siis toisiamme kauaa: jo parin viikon sisällä olin kuitenkin kouluttanut uuden otakun yhteiskuntaan.

 Kaikesta monimutkaisesta kompuroinnista huolimatta, päätimme nyt aloittaa kirjoittamaan yhdessä cossiblogia. Suunnitelmissa olisi aloittaa Kuroshitsuji-cosseilla, jonka kunniaksi uusi nimikin on 

päätetty, ja jatkaa sitten paljon puhutulla Kuroko no Basketilla.

Toivottavasti muutokset eivät häritse: Joskus uudet tuulet vain parantaa ilmapiiriä.

Joukossa tyhmyys tiivistyy, eikö niin?

Ainakin jos puhe on meidän kahden cossaamisesta... :p

Vas. minä, Alois Oik. Ciel

Jos nyt viimeinkin päästäisiin alkuperäiseen asiaan. Tähän. Siksi miksi olen jo tunnin verran istunut tässä. Viikonlopun sleepoveriin. *evil laugh*

Aloin tökkimään sänkyni vallannutta unikekoa hereille vasta puolenpäivän aikaan. Itse olen aamuihminen ja päivä on pilalla kun ei enää ehdi tekemään mitään: kuten sanottua. Kangaskauppa meni kiinni yhdeltä, ja kaksikymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa on kiva havahtua siihen, että ei voida tehdä lainkaan ilman muutamaa pientä yksityiskohtaa, eli silmälappua. Tuttua kellekään?♪( ´▽｀)

Sitten kun viralliset cossit valmistuu, ja Ciel jaksaa hommata itselleen "toiset hiukset" niin pyydetään ihan kunnon kuvaaja kuvaamaan. Sillävälin on hyvä alkaa jo hieman miettiä asiaan kuuluvia kuvauspaikkoja jne jne. Kyllä ennen ensivuotta jo varmaan jotain tulee valmiiksi.  

Note to Self: Selvyyden vuoksi koitamme erottaa kirjoittajat eri väreillä.

Täten Alois kiittää ja kumartaa (joko alkaa kirjoittamaan historian esseetä tai painuu nukkumaan). 

またね!♪( ´▽｀)

Tai sitten Alois lupautuu orjallisesti katsomaan kanssani Kuroshitsujin kakkoskautta iltamyöhään asti~ Ei, nyt ei ole vielä myöhä. Ilta on vasta nuori!
Ja niin, ennen kuin sekoitan päätänne yhtään enempää, niin voisin esitellä itseni. Tämä kaunis sininen väri kuuluu siis minulle - eiliselle säätäjälle, Cielille. Ciel-chanille, jos nyt oikein haluaa imarrella. Toivottakaapas minut nyt kauniisti tervetulleeksi (...) uudeksi kirjoittajaksi (jaarittelijaksi).

Se siitä edustavuudesta sitten. Alois kun vaatimalla vaati laittamaan tämänkin kummallisuuden tähän osoitteeseen, niin menkööt sitten. Kyllä - se on jaffaa eikä mitään sen enempää. Senkin vainoharhaiset! 

Haluatte lisää kuvia viikonlopusta vai? 

Siinä vielä pari yhteisotosta. Me tosiaan tarvitaan kuvaaja, sillä on oikeasti taitolaji yrittää onnistua sekä kameran edessä, että sen takana samaan aikaan! Self-shotit ei ole mun alaa selvästikään. 

Mutta nyt on varmaan aika taas lopettaa jaarittelu tähän paikkaan~ Harmi, tulee ikävä. Taidan raahata tuon toisen otuksen nyt ruudun ääreen, fanittamaan Sebastiania yhdessä mun kanssani~ Sidon sen vaikka sohvaan kiinni, ellei muuta.

<3:llä, Ciel-chan.

Julma koneryöstö!

Heipähei~ Tervetuloa nauttimaan valloittavasta illasta Cielin kanssa. Kyllä kuulitte oikein - rosvosin blogin oikean omistajan koneen, ja päätin nauttia tilaisuudesta kerrankin oikein kunnolla >D

Alois kyllä pilaa ilon ja tulee tekemään myöhemmin samasta aiheesta oman postauksensa, mutta eiköhän anneta minulle tilaisuus esitellä upea sleepover-iltamme aivan ensimmäisenä!
Aina kannattaa kiertää hiukan muita suunnitelmia ja livahtaa Aloisin luo yöksi. Saa hyvää jäätelöä~ (Olen ihan syystäkin Ciel, kuten joku saattaakin jo huomata)

Kuinkahan moni tämän ikäluokan edustaja käy oikeasti kaupassa perjantai-iltana ostamassa kasviksia ja kermaviiliä? Hieman hymyilytti kävellä salaatin ja patongin kanssa, kun todennäköisesti muu nuoriso on viettämässä riehakasta iltaa toisaalla. (Ja sitten saimme ravata vielä vartin ennen sulkemisaikaa uudestaan puolijuosten lähikaupassa puuttuvan mausteen vuoksi. Ei koskaan kannata sanoa: "Kyllä meillä on sitä vielä jäljellä, ihan varmasti!)

Illan suunnitelma on toistaiseksi vielä pimennossa, mutta sen voin teille taata, ettei meno ole takuulla tylsää;) Koska minähän olen maailman mielenkiintoisin ihminen! ..just kidding.

Mutta nyt, ennen kuin tämä venyy ja venyy~ Taidan antaa koneen taas vapaasti Aloisin käyttöön.

Kaikella rakkaudella, Ciel~~:)

Kaksiosainen

Huono hiuspäivä -- Suomen syksy: loskaa, sadetta ja tuulta eikä tupeeraukset tahdo pysyä pohjoismaalaisissa, liukkaissa, hiuksissa. Laittakaahan rummut soimaan ja puukengät jalkaan, sillä huonoihin hiuspäiviin on nyt täysin pipovapaa ratkaisu!

Kumpaankin ensivuoden cossiin on nyt olemassa peruukki: Kurokon peruukkia tuli testattua pienten maskeerattujen ruhjeiden kanssa nyt testattua jo halloweeninäkin, mutta iki-ihana Alois-cosplayn peruukki tipahti tänään paketissa postiluukusta. Ihanassa talitinttipaperissa. Olisittepa nähneet Cielin ilmeen kun avasin paketin. ♪( ´▽｀)

Uskallan nyt leikkiä rohkeaa ja kysyä että minkä perusteella ihmiset yleensä cossihahmonsa valitsee? Samalla tavalla kun minä valitsen opiskeltavia kieliä? (= kunhan kuulostaa kivalta. Nyt omien ja Japanin eri aakkosien lisäksi oli ihan pakko sotkea mukaan vielä venäjäkin?) Omaa sydäntä lähellä on ainakin että hahmo on oikean pituinen ja näköinen. On todella kiehtova ajatus, että saattaisi hetkeksi aikaa astua jonkun toisen saappaisiin.

Itselläni Kurokon rooli lähti siitä, että kaipasin oikeastikin liikuntaa. KnB on hieno sarja, joten sopivan taskukokoinen ja omaa luonnetta muistuttava hahmo tulikin kuin tilauksesta. Itsetunto on ainakin kohonnut tämän myötä! *laugh*

Alois taas on jo ihan toinen tarina. Hahmo sopi kasvonpiirteiltään, mutta luonteesta en sitten taas tiedä, samaistunko siihen niinkään hyvin. Kunhan osallistun paricossiin Cielin kanssa.

Ja nyt, yleisön pyynnöstä vesitän kotoisan tunnelman lyhyellä ficillä. Saisin kuulemma enemmänkin kirjoittaa psykologista kauhua. En tiedä. ♪( ´▽｀)

Alois katsoi ikkunasta ulos. Hän ei oikein tiennyt mitä ikkunan toisella puolella olisi pitänyt näkyä. Sankka sumu peitti vaaleaverikön näkökentän likimain kokonaan. Ei ollut mitään, mhin kaiken sen valkeuden keskeltä olisi katseen voinut iskeä. Hassua. Miten keskelle metsää voisi nousta moinen meriusva, Alois mietti itsekseen ja piirsi pyöreän kuvion huurtuneeseen ikkunalasiin. Lasin kylmyys puri häntä sormille. Kaikesta huolimatta, kostea pinta oli mitä täydellisin alusta piirtämiseen. Tai kirjoittamiseen. Silloin viivojen pitäisi kuitenkin olla suoralinjaisia ja hyvin selkeitä. ”Kai sinä tiedät, että nuo jäävät tuohon ikuisesti? 

Poika käännähti ympäri.
”Oh—Claude. En huomannut että tulit”
Kolme päätä Aloisia pidempi mies katsoi suojattiaan tiukasti lasiensa alta. ”Ehkä niin. Teidän olisi pitänyt olla jo aikoja sitten vuoteessa” ääni oli kylmä ja monotoninen. ”Eikö Hannah tuonutkaan teille yrttiteetä?”
”Claude, lopeta. En ole mikään lapsi enää” poika tiuskaisi ja kääntyi takaisin ikkunaan. Järkytyksekseen tämä kuitenkin huomasi, että hehkuvan valkoinen sumu oli kuitenkin jo tiessään. Hän oli ymmällään. Nyt ruutua pitkin valui vettä. Hämmentävää, Alois kuiskasi itsekseen, ojentaen kätensä uudestaan ikkunaa kohti. Vesi alkoi valua pitkin hänen ranteitaan, kastellen ohuen yöpaitakankaan hihat. Alois hengähti järkytyksestä, nostaessaan katseensa ikkunan toiselle puolelle laskeutuneeseen pimeyteen. Valkeus oli nyt tiivistynyt keskelle ikkunaa, noin viiden sentin päähän hänen nenästään. Se muodosti ovaalin. Hahmon. Kasvot ilman silmiä tai mitään sanoin kuvattavaa muotoa. Silmän räpäyksessä tämä irvistävä tahmakasvo oli kadonnut kokonaan. Sumua ei näkynyt nyt enää laisinkaan ja poika löysi itsensä selkä seinää vasten käytävän toiselta puolelta. 

”N-näitkö sinä tuon?”
”Niin minkä, Alois-sama?”
”No tuon äskeisen naaman!”
Claude ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt huolestua neljätoistakesäisen kartanon omistajan mielenterveydestä, vai katsoa ulos ja vakuuttaa tyynesti siellä olevan pelkän yön.
”On siinäkin minulla hovimestari. Oletko tosiaan noin sokea, ettet huomannut sumun katoavan tuosta vain?” ?”
”Ei siellä ole koskaan ole ollutkaan mitään sumua. Sallitteko, että saatan teidät nyt takaisin vuoteeseenne?"

 はじめまして!

Koripalloilijasta Aristokraatiksi

"Katsot minua sinisillä silmilläsi, 

surun täyteisillä

Hopeiset kyyneleet valuuvat leukaasi pitkin.

Alois, mikä silmiäsi vaivaa?

Yöpaidan kauluksesi liimautuu jo ihoosi

Miksi sanoit olit olevasi nukkumassa, 

jos todellisuudessa nyyhkit vain yksinäsi?

Miksi sinä pakenet, 

juokset minua karkuun?

Luota minuun, 

Alois, rakkaani

Sinulla ei voi olla mitään sellaista,

joka jäisi katseeltani huomaamatta

Ei siltikään, 

vaikka vannoisit sen käsi sydämelläsi

Hukuttaisin sinut ruusuihin, 

ellet painaisi päätäsi käsiisi

Lakkaa huutamasta

Satutat minua

Enemmän kuin minä sinua"

Näin yllättäen, aloitetaampa nyt hieman historiallisissa merkeissä. 

Tämän viktoriaanisen aikakauden cossaushistoriassani aloitan asiaan kuuluvasti runolla. Kyllä, koripalloilijan ruumiinrakennetta treenatessa, ehdin tehdä vielä yhden paricossin. Talvi on pitkä ja kesäconeihin on vielä runsaasti aikaa! (näin sanoin kyllä viimevuonnakin, ja tuli silti kiire ♪( ´▽｀) ) 

Tarina alkaa siitä, että Halloween-viikonloppuna Kuroshitsujiin hurahtanut Kise-cossaajani sai hullun innovaation tehdä Cielin asu. Se oli oikeastaan niin  hullu ja kaistapäinen idea, että se saattaisi jopa toimia. 

vaikkakin kuva on hellocpsplayn
 sivuilta,
aion tehdä tämän
version Aloiksesta ihan itse omilla näppärillä
käsilläni. 

Hassua. Jälleen kerran, kun edessä talviconi, tulen taas saamaan kuumeen shorteissa lumessa riehuttuami: kesällä taas voi olla tekonahkakaavussa -- mikä meni pieleen?♪( ´▽｀)  

Tuon ihanan purppuran takin kanssa en usko ehtiväni taistelemaan, koska lukio on kiva paikka tuhota aikaa. Sen sijaan harkitsin, että ensimmäistä kertaa ikinä voisin paljastaa kammotavan salaisuuden,- soittavani viulua, ja ottavani kuvia/videon sen kanssa. Toivottavasti se korvaa pettymyksen, että tästä Alois-versiosta tulee hieman paljas ilman takkia. ♪( ´▽｀)

Alois Trancy - Kuroshitsuji II

Tämän viktooriaanisen "aristokatti"-buumin myötä oikeasti rakastuin runoilemiseen. Treenailen niillä sillä aikaa, kunnes saan taas motivaatiota selälleen lennättävään ficciin. + Tein liivin teon nopeusennätyksen omalla sarallani: hieman yli tunnissa olin saanut aikaan testiversion liiville. Ompelusta jatketaan kuitenkin joskus toiste.

Nyt minulla on kuitenkin kiire nukkumaan: tämä päivä on mennyt huimilla neljän tunnin yöunilla.

Mahdankohan oikeasti tarvita 24/7 hereillä olevan hovimestarin itselleni? Ehkä sitten älyäisin koska kone pitää sulkea, eikä enää kännykällään tarvi mennä youtubeen surffailemaan?

 はじめまして!