Conivuoden kuoppainen avaus

Kuroko:
Olipa Kerran Yukicon.

Yukicon 2014
Cosplay - Kuroko Tetsuya
Paricossi - Kagami Taiga

No joo. Tässä säässä ei paljoa missään nurmikoilla loikoilla. Varsinkaan jos ensimmäisen kerran herätyskello rämähtää soimaan talvipakkasien paukkuessa puoli seitsämältä. Ai miksi näin viikonloppuna? Minun on turha edes alkaa selittämään. ^-^

Viimeinkin varsinainen kuva maskeerauksineen.
Ehkä jaksan joku kaunis päivä vaivautua menemään pelailemaan lukion hallille, niin saisitte vaihtelua kuviini!
Kommenttia saa toki heittä cossista, nimimerkillä allekirjoittanut nähnyt paljon vaivaa
hahmovalintaan ja itse asuun. *smile*

Näin jälkikäteen voin yllätykseksenne sanoa, että shortsi- ja toppiyhdistelmä oli melko toimiva: ei tullut missään vaiheessa ihmisruukassa tukalaa oloa, kuten Organisaatio 13 kaavussani kesällä. (paitsi pientä jälkikäden kipeytymistä ulkona seisoskelusta. siitä saan syyttää vain itseäni) 

Näin talviseen tapahtumaan lähdin lähinnä sillä meiningillä, että tulen näkemään kavereita. Ulkona kun ei ollut oikeastaan mikään paras sää ottaa photoshoottia (minkä puuttuminen alkoi hetki sitten kalvaa mieltä) eikä sisällä tahtonut olla edes tilaa moisien räpsimiseen. Toiseksi, oli ihan ymmärrettävää miksei samasta sarjasta kauheasti muita hahmoja näkynyt. *laugh* Yllätyin kyllä kuvaajien ja halien määrässä. Viimeconissa kun en tainnut saada ainuttakaan, ainoastaan huudon "Demyx, tiedätkö että olet rasittavin bossi koko pelissä!"

Näitä muistellaan vielä tunteella! 

Monia tuttuja kilometrien takaa tuli onneksi nähtyä, vaikka vielä osa jäikin silti näkemättä. Ja osat taas tyypilliseen tapaan joko hukkasi näkymättömän Tetsun tai minä hukkasin heidät. Lopputuloksesta voidaan toki olla tietysti montaa mieltä. 

Kesän coneihin kaikki KnB-cossaajat saavat sitten sotilaallisin ottein tulla nostamaan käden ylös ilmoittautumaan paikalle. :D

Vielä huomionarvoista olisi varmasti syytä muistaa ensimmäisiä iltabileitänikin. Osa porukasta oli saanut ehkä hieman liikaa sokeria, toisin kun itse sain nieleskellä haukotuksiani uupumuksesta, kun olin jäätynyt ensialkuun pakkasessa etsiessäni oikeaa osoitetta. "Kamppi" kun on pikkuisen laaja käsite. *laugh* 

Erityiskiitokset bileeni pelastaaneelle Kagamilleni ja lauantaina seuraa pitäneelle Venäjälle, Crylle, Izuki-sempaille (ei pelata enää korista sisällä, jooko? :D), Ran Maolle, ja monelle muulle. Kovasta päänsärystä nyt huolimatta. ^-^

Ainakin nämä vannoutuneet otakut tietävät tasan
tarkkaan miltä pöydältä nämä on. :) 

Lisää keksitikkuja, vaikka niitä on ennestäänkin vielä avaamattomia. Kyllä, luitte oikein. 

Mukaan tuli kyllä muutakin mm. syötävän näköiset kännykän kuoret edellisten hajotessa kappaleiksi ja kaulassa pidettävä pullo sinistä Manaa. Tässä kuvasaldoa kuitenkin niistä tärkeimmistä.

Pienenä vinkkinä tulevaisuutta varten; nytten alkaa kova treenaaminen erästä tiettyä hanketta varten, joka ei yllätykseksenne liity cosplayhyn. Kauan haaveksimani taidekuja-ajatukseni saattaa olla toteutumassa vuoden kääntyessä syksyyn, jos hyvin käy.
Pieniä maistiaisia odotellessa jätän vielä tällaisen tähän, näin ihan vain päättääkseemme tämän yhtä sinisiin ja koripallomaisiin tunnelmiin!

(( klikkaa soittaaksesi ))
おやすみ!

黒子 - コスプレ - Kuroko - Cosplay

Kuroko: 

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eikös niin? Arvatkaas mikä valmistui tässä muutama päivä sitten, tiistaiyönä, asuttuani koko loppuloman ompelukoneen ääressä? 

Aivan. Vaikka Cielin ja muutaman muun kanssa vielä pohditaankin kuumeisesti suunnitelma B:tä, oma cossini valmistui ihmeen kaupalla vajaat kaksi viikkoa etuajassa. Tämä taitaa olla uusi ennätys! 

ほんとにすごい！

Kuroko Tetsuya - viimeinkin valmista
Koripallo pääsi mukaan kuvaan.
Peili käänsi numerot, ei kannata siitä pelästyä! :D

Tällaista otustahan tulette sitten moikkaamaan ja halimaan  Espoossa, eikö vain?  

Tällä hetkellä TaP-cosplayn sivulla on 1998 katselukertaa. Tuleekohan tänään 2000 täyteen? ;) 

Coni talven keskelle: luukku 10

Nyt Yukiconin lippusähläyksen ohella on varmaan ihan tarpeeksi ajankohtaista höpöttää ensivuoden cossisuunnitelmista. Ehdittiin viimeisten joukossa Cielin kanssa saada liput Yukiin. Tipalla oli.♪( ´▽｀) 

Ciel ilmeisesti pyörii luo

nnollisesti Kuroshitsuji-cossaajien kanssa, mutta itse keskityn vihdosta ja viimein KnB-cossiini. Pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen havahduin todellisuuteen: Teiko-uniformun paita on pakko saada valmiiksi jo tälläviikolla, koska muuten joulukiireet alkaa tulemaanpahasti tielle. Kaavat sain tehtyä eilen ja nyt viiden tunnin yöunien voimalla ollaan saatu onneksi lykättyä projekti käyntiin!

Harmi vain, etten ole tainnut oppia viimevuoden Frostbitesta mitään: jälleen kerran olen tulossa pakkasconiin shortseissa ja topissa ja kesäconissa oltiin kyllä sitten niin tekonahkakaapuun pukeutunut että huhhuh! *laugh* :D

Ompelua, ompleua, pisto sormeen, ompelua...

kankaat, nurjalta puolelta kuiteskin

Kankaat on gollegea. Vasta nyt ompeluvaiheessa älysin, miten paksua se on: pienet neulat ei meinaa mennä läpi sitten millään. En vuosi sitten olisi voinut kuvitella olevani jo näinkin pitkällä. Painonpudotus- ja lihastensaamisprojekti salilla on oikeasti auttanut. Nyt lukujärjestys ei kovinkaan paljoa anna myötä, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, kun ollaan jo näin pitkällä!

hihat repsottaa jne jne, mutta ainakin on nyt saumat  kursittu kasaan. (samaten sormet)

tähän on vielä matkaa O^O

Joka tapauksessa, minut bongaa Yukiconista ainakin lauantaina todennäköisesti iki-ikihanasta KnB-ryhmästäni Kurokona, tai yksin Cielin riepoteltavana. Lopullisista suunnitelmista lisää myöhemmin!

Toivottakaa onnea että saan tämän tehtyä! ♪( ´▽｀) 

Xmas Calendar 2nd Day

Nousi tänään pala kurkkuun kun aloin miettimään miten vähän koulupäiviä enää on oikeastaan jäljellä. Mitä ihmettä teen oikein muiden lahjahankintojen kanssa? Haluaisin antaa jotain persoonallista. Kuten esimerkiksi sain itse porukoiltani pikkujouluna ihan silkan piruilun ja ironian vuoksi Scream-sorminuken. Mahtavaa. Nyt se tuijottaa minua joka ikinen yö sängynpääsyssäni, vain sen takia että satun tekemään kuva-analyysin kyseisestä värisekamelskasta.. ♪( ´▽｀) 

Olé! Tap-cosplay tarvitsee enää alle 20 sivunkatselua että täyteen tulee tuhat! Sitä sopii sitten juhlia oikein kunnolla!

Alois-sama

Tämä vuoden joulukortit saivat aiheeseen liittyen Viktoriaanisen lookin.

2ND CALENDAR WINDOW

2.12.'13

Rakas lakanankulma johon tuherran paniikissa perh permanenttitussilla.

Olipa kerran joulumarkkinat, johon eksyin Tetsun kanssa: 

"Hoi, Tetsu! Mitä sinä täällä teet"

"Oh--,  varmasti samaa kuten sinäkin" sinitukkainen hukkapala naurahtaa, katsoen minua suoraan silmiin. Ei ole luonnotonta olla noin iloinen. Miksi..? Miksi tällä piti olla onnenpäivä juuri nyt kun minä kärsin kaaameasta mieliteosta vajota tektotaiteelliseen itsesääliini. 

"Mitä se tarkalleen tarkoittaa?" henkäisin katkonaisesti, sanat huuruten. 

"Kävin ostamassa joululahjan Kagamille"

Eh? Kuka on Kagami? 

Eikö hän.. ollutaan… ajetellut minua.. vai huijasiko hän minua?

Hmm… To be continued. Joko keksit kenen stressinpurkamisesta on kyse? ;p 

Kommentoi jos luulet tietäväsi!

24 luukkua jäljellä

メリークリスマス

Olenko ensimmäinen ihminen tällä maapallolla ketä ei pidä jouluruuasta, jatkuvasta stressistä ja sitä salakavalaa vihjailua että käydään jossain ja ei sitten lopujenlopuksi käydäkään? 

Omasta asennevammastani joulukuuta kohtaan sen odottaminen on kuitenkin omalla tavalla kiehtovaa: jotkut aloittaa jo täpinoissään laskea jo heti uuden vuoden jälkeen siihen tiettyyn päivään ellei aiemminkin, kuten esimerkiksi siskoni joskus.♪( ´▽｀) 

Juhlan kunniaksi on kuitenkin varmaan ihan aiheellista ilmoittaa tap-cosplaynkin omasta joulukalenterista. Lasketaan yhdessä päiviä tuohon riehakkaaseen valvomisyöhön erinäisten yllätyksien voimalla! Yritämme ainakin tehdä parhaamme mukaan tästä monipuolisen. 

Alois - sama

1ST CALENDAR WINDOW

1.12.'13

Rakas vihonkulma jota keksin nimittää päiväkirjakseni,

joulukuuta on kestänyt vasta noin kolme tuntia ja olen kauhuissani. 

Minulla on niinkin raukkamainen ongelma minkä nimi on Tetsu. Kuroko Tetsuya. 

Tämä kyseinen henkilö tuntuu kaikessa rauhallisuudessaan vainoavan minua kaikkialle mihin ikinä menenkin. On inhottavaa huomata että olen äkkiä mutissut vartin jotain tosi noloa yksinäni ja tajuankin että oho - minua on seurattu viimeiset viisi korttelia. 

Minulla ei tunnu olevaan mitään salaisuuksia enää. 

Mitä moiselle linssiludelle voi muka hankkia jouluna? 

Tiedän että hän odottaa minulta jotankin, mutten tosiaankaan vaan voi ymmärtää mitä. 

Huomenna on harkat. Etoo ajatuskin. 

Taidan jättää huomenna raukkamaisesti ne väliin ja olla 

vastaamatta Tetsun pyyntöön viettää joulu yhdessä. 

Täytyy olla tosi typerä kysyäkseen edes jotain tuollaista. 

En minä aio viettää joulua. En halua... 

Voitko jo arvata kenestä on kyse? Miten tämä henkilö vastaa Kurokon pyyntöön, ja miten kammottavaksi nimetystä odotuksesta oikein selvitään? ;) 

Kaksiosainen

Huono hiuspäivä -- Suomen syksy: loskaa, sadetta ja tuulta eikä tupeeraukset tahdo pysyä pohjoismaalaisissa, liukkaissa, hiuksissa. Laittakaahan rummut soimaan ja puukengät jalkaan, sillä huonoihin hiuspäiviin on nyt täysin pipovapaa ratkaisu!

Kumpaankin ensivuoden cossiin on nyt olemassa peruukki: Kurokon peruukkia tuli testattua pienten maskeerattujen ruhjeiden kanssa nyt testattua jo halloweeninäkin, mutta iki-ihana Alois-cosplayn peruukki tipahti tänään paketissa postiluukusta. Ihanassa talitinttipaperissa. Olisittepa nähneet Cielin ilmeen kun avasin paketin. ♪( ´▽｀)

Uskallan nyt leikkiä rohkeaa ja kysyä että minkä perusteella ihmiset yleensä cossihahmonsa valitsee? Samalla tavalla kun minä valitsen opiskeltavia kieliä? (= kunhan kuulostaa kivalta. Nyt omien ja Japanin eri aakkosien lisäksi oli ihan pakko sotkea mukaan vielä venäjäkin?) Omaa sydäntä lähellä on ainakin että hahmo on oikean pituinen ja näköinen. On todella kiehtova ajatus, että saattaisi hetkeksi aikaa astua jonkun toisen saappaisiin.

Itselläni Kurokon rooli lähti siitä, että kaipasin oikeastikin liikuntaa. KnB on hieno sarja, joten sopivan taskukokoinen ja omaa luonnetta muistuttava hahmo tulikin kuin tilauksesta. Itsetunto on ainakin kohonnut tämän myötä! *laugh*

Alois taas on jo ihan toinen tarina. Hahmo sopi kasvonpiirteiltään, mutta luonteesta en sitten taas tiedä, samaistunko siihen niinkään hyvin. Kunhan osallistun paricossiin Cielin kanssa.

Ja nyt, yleisön pyynnöstä vesitän kotoisan tunnelman lyhyellä ficillä. Saisin kuulemma enemmänkin kirjoittaa psykologista kauhua. En tiedä. ♪( ´▽｀)

Alois katsoi ikkunasta ulos. Hän ei oikein tiennyt mitä ikkunan toisella puolella olisi pitänyt näkyä. Sankka sumu peitti vaaleaverikön näkökentän likimain kokonaan. Ei ollut mitään, mhin kaiken sen valkeuden keskeltä olisi katseen voinut iskeä. Hassua. Miten keskelle metsää voisi nousta moinen meriusva, Alois mietti itsekseen ja piirsi pyöreän kuvion huurtuneeseen ikkunalasiin. Lasin kylmyys puri häntä sormille. Kaikesta huolimatta, kostea pinta oli mitä täydellisin alusta piirtämiseen. Tai kirjoittamiseen. Silloin viivojen pitäisi kuitenkin olla suoralinjaisia ja hyvin selkeitä. ”Kai sinä tiedät, että nuo jäävät tuohon ikuisesti? 

Poika käännähti ympäri.
”Oh—Claude. En huomannut että tulit”
Kolme päätä Aloisia pidempi mies katsoi suojattiaan tiukasti lasiensa alta. ”Ehkä niin. Teidän olisi pitänyt olla jo aikoja sitten vuoteessa” ääni oli kylmä ja monotoninen. ”Eikö Hannah tuonutkaan teille yrttiteetä?”
”Claude, lopeta. En ole mikään lapsi enää” poika tiuskaisi ja kääntyi takaisin ikkunaan. Järkytyksekseen tämä kuitenkin huomasi, että hehkuvan valkoinen sumu oli kuitenkin jo tiessään. Hän oli ymmällään. Nyt ruutua pitkin valui vettä. Hämmentävää, Alois kuiskasi itsekseen, ojentaen kätensä uudestaan ikkunaa kohti. Vesi alkoi valua pitkin hänen ranteitaan, kastellen ohuen yöpaitakankaan hihat. Alois hengähti järkytyksestä, nostaessaan katseensa ikkunan toiselle puolelle laskeutuneeseen pimeyteen. Valkeus oli nyt tiivistynyt keskelle ikkunaa, noin viiden sentin päähän hänen nenästään. Se muodosti ovaalin. Hahmon. Kasvot ilman silmiä tai mitään sanoin kuvattavaa muotoa. Silmän räpäyksessä tämä irvistävä tahmakasvo oli kadonnut kokonaan. Sumua ei näkynyt nyt enää laisinkaan ja poika löysi itsensä selkä seinää vasten käytävän toiselta puolelta. 

”N-näitkö sinä tuon?”
”Niin minkä, Alois-sama?”
”No tuon äskeisen naaman!”
Claude ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt huolestua neljätoistakesäisen kartanon omistajan mielenterveydestä, vai katsoa ulos ja vakuuttaa tyynesti siellä olevan pelkän yön.
”On siinäkin minulla hovimestari. Oletko tosiaan noin sokea, ettet huomannut sumun katoavan tuosta vain?” ?”
”Ei siellä ole koskaan ole ollutkaan mitään sumua. Sallitteko, että saatan teidät nyt takaisin vuoteeseenne?"

 はじめまして!

Pahvilaatikossa

Viisi tuntia viikossa luovaa kirjoittamista. Lukion koulukohtaiset kurssit ovat tässä kohtaa kova sana. Toivon tosiaan, että edellä mainitun äidinkielen kurssin jälkeen minun ei enää tarvitse tuntia hoilata nolon näköisenä koneella nightcorebiisien tahdissa, että saan sopivan inspiraation kirjoittamiseen. ♪( ´▽｀) 

Ja tästä päästäänkin nyt eriskummalliseen otsikkooni. Varoituksen sanana: jos otsikossa lukee "pahvilaatikossa" se tarkoittanee sitä että olen vetänyt juhlallisesti yli-ison talvipiponi päähän ja vetäytynyt kirjoittamaan jonkinsorttista one-shottia tai vastaavaa. Pyrin päivittelemään mahdollisimman aktiivisesti, mikä minun tapauksessani siis tarkoittaa paria kertaa viikossa tai kuukaudessa. Muitakin erittäin jännäisiä päivityksiä on siis tulossa ficien lisäksi, ei huolta!

Fanfic: "Ei ole makeaa ilman suolaa"
Sarja: KnB (Kuroko no Basket)
Hahmot: Kagami, Aomine (ei sisällä yaoita)

En omista kuvaa. vas. Kagami oik. Aomine

Bussilla matkaaminen vaatii tosiaan kymmenen vuoden ammatillisen koulutuksen. 

Moni kai ajattelee, ettei pysähtymismerkin näyttämiseen vaadita muuta kuin epämääräinen kädenheilautus johonkin satunnaiseen ilmansuuntaan. Tällaiset ihmiset todennäköisesti ovat sunnuntaikuskeja, jotka auvoisasti nauttivat yksin mopoautoillaan köröttämisestä jossain lähiöaluella, kahdeksankympin tuntinopeudella. 

Ovi ei ikinä osu kohdalleni. Ja kun minä sanon ei ikinä, se myös tarkoittaa sitä. Tällä kertaa se meni ainoastaan noin kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisoin. Edistystä!

"Keskustaan, kertamaksulla" mutisin, yrittäen esittää mahdollisimman vähän ilmeitä kasvoillani, kun melkein saatan kuulla jo koko bussin nauravan takapenkkiä myöten. 

"Lasten vai aikuisten?"kuski taitaa tehdä tämän minulle joka kerta tahallaan, tai sitten hänellä on jonkin sortin obsessio vasempaan sivupeiliin eikä omista laisinkaan tilannetajua. Kuinka monta kertaa olet itse nähnyt kuusivuotiaan lapsen, joka meinaa joka kerta lyödä päänsä bussin oveen kun astuu sisälle?

No joka tapauksessa, epäonninen matkani oli vasta alussa. Yritin maksaa kahdenkympin setelillä, niin siitäkin tämän piti repiä kaikki ilo irti ihan vain omaksi huvikseen.

"Suorista se!"

"Anteeksi vain, mutta missä hitossa lukee että 'rahat viikattuna'? Ei juuri nyt sattunut tulemaan mankelia mukaan."

Toiseksi, saan ämpärillisen kylmiä kymmenensentin kolikoita kouraani. Aivan loistavaa, kun puolet niistä putoaa vielä lattialle. Noh, antaa olla, pikkulapsienkin oli saatava jostain karkkirahansa. 

Heti kun irroitan otteeni kuljettajan postimerkin kokoisesta pöydästä, alkaa ihmisflipperi. Rallikuskin refleksit omistava mies painaa niin kovin ajokkinsa kaasua, että saan suunnilleen koripallon lailla poukkoilla laidasta laitaan, hyvin hitaasti kohti käytävän takaosaa. En voi muutakaan, kun jokaisella "vapaalla" paikalla matkustaa jonkun laukku tai takki, ja niiden omistajatkin mulkoilevat minua kuin arvioiden hygienialuokitustani. 

Ei aikakaan kun vihamielisen kuuloinen Missä sinä viivyt?-viesti saapuu kännykkäni näytölle. Aomine, malttaisit nyt edes hetken. Koittaisi itse kerrankin änkeä täysinäiseen ruuhkabussiin, missä ihmiset kärsii laimean aamukahvin varjopuolista ja kylkeesi liimautuu pian kymmenkunta liian aikaisin viikonloppunsa aloittanutta korpijormaa! Tai mikä pahinta, yrität lukea lehteä, niin olkapäillesi kasvaa silmänräpyksessä kaksi päätä lisää. Bussista poistuminen on myös osakseen suuri seikkailu. Pysäytysnappulaa ei näy mailla eikä halmeilla, tai viereesi on nukahtanut joku kassialma fiikus sylisään, eikä tietä sen läpi raaskisi oikein dyykatakaan. En siis sääli sitä sen omistajaa vaan sitä itse kasvia. 

"Missä sinä viivyit? Odotin ikuisuuden ja senkin jälkeen, kun viimeinkin näen edessäni kokonaisen Kagamin, tämä näyttää sitruunaasyöneeltä" Sinitukkainen miehen alku valitti käsillä huitoen, kun viimein kompuroin ulos bussista. "Eikö bussimatkan pitäisi olla kivuton? Et sentään joudu kärsimään ruuhkista"

"Niin... En tietenkään joudu kärsimään RUUHKISTA!"

Toivottavasti nautitte olostanne tällä erää. Kommentoikaa ihmeessä, jos ficci miellytti tai nyt tarvitaan ensihädässä radikaalista maisemanvaihdosta! 

またね!♪( ´▽｀) 

Suupalasina: Te-tsu-ya

Tiedän jo etukäteen, että pelkät raapaleet, ficit ja one-shotit on yhtä tehokkaita lukijamagneetteja kun puhallettava tikkataulu; sen takia tästä tulikin eräänlainen portfolio. Portfolio, joka sisältää pelkästään luovuuslohkossa syntyviä asioita, liittyen Aasian otaku-kulttuuriin.

Vaikutusvaltaisimpana ideana (ainakin tähän asti) on edelleen säilynyt kaukainen ajatus siitä että ilahdutan teitä eeppisillä ficeilläni. (Alunperin tarkoitus oli siis luoda paikka kirjoituksilleni) Oheistuotteina taas toimii hälyttävän sekalaiset päivitykset muihin harrastuksiini liittyen: mm iki-ihanaan cosupureen, siis anteeksi cosplayhyn, coneiluun ja aktiivisuutta  ylläpitäviin hei-olen-niin-random teksteihin. Mitään 'keitin tänään kaakaota ja kävin kirjastossa' päivityksiä täällä ette kuitenkaan tule näkemään. Eiköhän pelisäännöt ole tällä selvät.  Koittakaa kestää!

Aaa niin. Jotain minun piti selittää itsestänikin. Tässäpä teille ihanainen top-10-lista ajamaan tämän päivityksen päätökseen. ^_^

13 10-tarpeettominta asiaa mitä et olisi minusta halunnut tietää

1. käytän eriparisia sukkia

2. arvasit oikein: katson animea

3.ja kävin tänävuonna Traconissa

5. jätin numeron 4 väliin

6. kirjoitin tämän noin klo 1 yöllä

7. olen usein toiminut Japanilaisissa teemailloissa cossipukuisena ohjaajana

8. vastaan mittapuultani chibiä, vaikka olenkin lukiossa

9.  tarkoitus olisi saada lihakset ensivuoden KnB Kuroko-cossiani varten

10.  jos sinulla on  ficci- tai parannusidea, haluan että menet kirjoittamaan sen kommenttilaatikkoon

Näillä mennään, eikä meinata. Iiks. Tänään on palautuspäivä. Ehkä menen syömään nyt aamupalaa ja mietin millaisen päivityksen teille seuraavaksi teen: ylimääräistä säätämistä, vai jo ihan oikean ficin? Ehkä kirjoitankin päivitykseni vastaisuudessa tarinamuodossa? Heh.. saa nähdä miten pahasti sotken lankani tällä kertaa!♪( ´▽｀)