Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inspiraatiota etsimässä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inspiraatiota etsimässä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Luukku 11

Tänään sitten koettiin se maaginen aika, 11.12.2013 klo 14.15.  Miten tylsä tapa viettää historiallinen hetki - istua ATK-luokassa selaamassa tuttuun tapaan Facebookia ja tarkkaillen, onko jompaankumpaan blogiini (tässä tapauksessa blogiimme) tullut uusia kommentteja. Eipä muuten ole :<

Yukiconista voisin omastakin puolestani pari asiaa sanoa, sen kaiken mitä Alois (Kuroko) ei ehtinyt vielä edellisessä luukussaan sanoa. Eli tosiaan, minut tullaan näkemään Cielinä, pyörimässä todennäköisesti Kuroshitsujicossaajien kanssa, mitä nyt eksyen välillä KnB-ryhmän juttuun mukaan. Olen nimittäin hukkapätkän mitastani huolimatta myös Kise!
Saa tulla halaamaan/moikkaamaan/jutustelemaan mikäli mieli tekee, en pure (nielen vain kokonaisena, hehheh). Mikäli mut erottaa miljoonan muun Cielin joukosta : D
Ja kyllä, siitä tulee melko kaappicossi. Oma vanha villakangastakki sun muut asiaankuuluvat härpäkkeet. Hope so, että jouluna saa rahaa^^

Fiktiivistä osiota tuon aivokuolleen mielikuvitukseni puolelta ei nyt tähän hätään taaskaan ole tulossa - roolipelaamisenkin jätin taolle täydellisen black out-syndrooman (..) takia.
Sorry gays Guys!


lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulua japanilaisittain: seitsämäs luukku

Tiesittekö, että kun me länsimaalaiset uinumme vielä makeasti paksujen peittojen alla jouluaamuna, japanilaiset raahauruvat ahkerasti jokaisen arkipäivän lailla kouluun ja töihin? Uusivuosi on vasta se mitä julhitaan. Voisi kuvitella asian päinvastoin, mutta joulu on vain yksi hauska pikku tapahtuma muiden joukossa.

Pikku tapahtuma taas puolestaan  käsittää sen, että länsimaalaisia perinteitä on vain sovellettu ja poimittu oman mielen mukaan. Japanissa joulupukki tuo lahjan vain lapsille, aikuiset jäävät siis ilman pakettia. 
Hauskaa on kuitenkin se, että tätä julhaa voidaan pitää toisena ystävänpäivänä: mennään hienoihin paikkoihin syömään vaikka kermakakkua.♪( ´▽`) 

Herkullisen ohjeen yksinkertaiseen sokerikermakakkuun jöydät täältä, Desuconin blogsta:
http://desucon.fi/desucon/blogi/2012/12/luukku-14-joulukakku



Leipomisen iloa! ^^

tiistai 22. lokakuuta 2013

Liitupölyä sormissa

Mitäpä muuta lukioikäinen voi rentona päivänä tehdä kun käydä punttisalilla cossia varten - tai sitten vaihtoehtoisesti todeta että 'empä pelaakaan koripalloa'  ja suunnata leikkipuistoon piirtämään hiekkaan? Ah- miten nostalgista! ♪( ´▽`) 


päivän kuva: mielenkiintoinen kuvakulma tekee paljon myös ficissä


Lapsellista tai ei, sain jokatapauksessa inspistä uuteen päivitykseen, ja tässä se nyt tulee: rumpujen ja punaisen maton säestämänä.

Kaiken aloittaminen on aina todella vaikeaa, tai ainakin yleensä. Monelle tyhjä paperi saa aikaan korvia riipivän alemmuuskompleksin ja halun mennä hiomaan pöydän kulmat käyttäjäystävällisemmiksi raivokohtauksen saannelle otakulle.
Itse hämmästyin, kun uutta kauhu-genreistä roolipeliä aloittaessani kirjoittamisen aloittaminen sujui huomattavasti paremmin englannilla.

”Miss Brookelle’s Orphanage” is the most horrendous place in the whole Earth, I guess. At least is absolutely absurd and ridiculous. Seriously. I mean… what kind of a human you need to be that you are taking a pot to your left hand and wooden scoop to other hand and walk around in the huuuge house? Beating them together. I bet that miss Brookelle is even weirded, tha she lets seem. She woke me like that a few minutes ago, but I hid myself under the covers and imaged that I’m victim of eartquakes. I didn’t work out. 
Itseäni viehettää eniten vetävät otsikot. On todella turhauduttavaa alkaa tikkataulutekniikalla arpomaan  mistä kirjoitta ja mitä ei. Otsikko kielii muutenkin jo todella paljon tekstin sisällöstä. Jos sama teksti on samalla suolainen, että makea; se joko toimii tai on toimimatta. Se kuitenkin on ihan makuasia, keksiikö isnpiraationsa tuulesta muutaman metrin säteeltä vai kaivaako sen väkisin monen metrin syvyydestä. Otsikkoa voisi vaikka verrata facebookkiin: odotat kovasti että joku tykkää kuvastasi. Viimein kun joku onneton sielu suostuu painamaan monen tunnin tuskailun tuloksena yhtä nappia, että punainen ykkönen kilahtaa johonkuhun kolmesta painikkeesta, tulet pettymään pahanpäiväisesti. Karkkikauppa-ilme vaihtuu alta aikayksikön, kun ilmoitus paljastuukin pelipyynnöksi. Siksi vetävän otsikon ja aloituksen keksiminen ottaakin oman aikansa.

Tällä viikolla aloitan kirjoittamaan isompaa novellia äidinkielen työnä, mikä toimii samalla ficcinä. Aion julkaista sen myöskin täällä. ^___^
Muistakaa, että anonyymitkin voivat heiteillä ficci-ideoita jne lentäviä lauseita tuohon kommenttikenttään, nyt kun tämän uutukaisen blogin lookki on vielä hakusessa!

またね!♪( ´▽`)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Stop: Haaste

Arvatkaas kuka meinasi lentää selälleen viikonloppuna? Meinaan, siis m-m-mitääääh?  Yhden päivän stalkkauskertymä oli yli 150: te saitte todelliselle juhlatuulelle. *kumartelee*

Tarinoin tässä vielä parista yllätyksestä: A13-kurssilla olen hyvää vauhtia keräämässä inspiraatiota paria suurempaa projektia varten, joten siksi pahvilaatikoita ei näy ihan vielä horisontissa. Lupaan kuitenkin, että olen ammentanut saamiani tietoja, ettekä tule pettymään, vaikka aavistuksen vartomaan vielä jouduttekin! ♪( ´▽`) 


Pientä vinkkiä, miten käytin aikani viikonloppuna, ja millä hahmotuksilla ficit saaattaa olla.
 KnB-manga on vielä etsinnässä.

Treenikirjoitusta: Haaste
Listaan tännekin nyt tapoja, joilla koitan herätellä inspiraatiotani tuolta alitajunnan salaisista kammioista.

Proosa: Valitse hahmo/hahmot ja 3 biisiä. Aina yhden biisin kuluessa, kirjoita niin paljon kuin ehdit, mitä mieleen tuleekin kappaleesta. Tekstiä ei saa enää muokata biisin loppumisen jälkeen. - hahmo: Ichigo Kurosaki
ensimmäinen yritys: Nightcore- Alice Human Sacrifice
Inhottava nauru. Tuo sama, selkäpiitä karmiva nauru kaikui Ichigon korvissa ja painajaisissa yhä uudestaan ja uudestaan. Sama ääni, mutta eri varitaatio. Rukia, saatan syyttää tästä vain sinua, hän mietti pala kurkussaan, kun jälleen kerran heräsi yöllä omaan kiljumiseensa. Tarvitsen halityynyn.
Detektivbryån - Om du möter varg
Katu oli autio, lamppujen kelmeässä valossa. Kaikki Hollowt taisivat lymyillä jossakin. Vaikka oranssihiuksinen shinigami olikin kalunut kaikki mahdolliset piilopaikat roskiksista leikkimökkeihin, kaupungista ei tahtonut löytyä juurikaan mitään. Ei ainakaan Rukian suun soittamisen säestämänä.
David Jordan-Sun Goes Down
"Ai, kumpa olisit varoittanut minua aiemmin. Nyt en pääse eroon näistä sarvista"
"Rukia, oletko sinä halpamaisesti juonut ramunepulloni tyhjäksi?" Ichigo tivasi silmiään siristäen. "Miksi kysyt?" kuului vaimea parkaisu vaatekaapin oven läpi. "Se oli minun. Itse ostamani. Eikä sinulla ole oikeutta kajota siihen"
"Ai, kumpa olisit varoittanut minua aiemmin. Nyt en pääse eroon näistä sarvista"

Omasta mielestäni saattoi olla hieman vaikea päästä alkuun, ja musta näin jälkeenpäin tuntuu, että noi on tosi puuduttavaa lukemista. Toisaalta ne ainakin haastaa luovuuden todella hyvin! ^___^
Sempä takia, pyydän teitä vastaamaan haasteeseeni, ja laittaa vastaukset kommennilootaan. Kannattaako näitä tehdä enemmänkin?