Dear Diary part 1: Ruokaa japanilaisittain

Kuroko: 

Näin välipalana päätin hieman rauhoittua ja pysähtyä hieman raottamaan verhoja mitä cossisuunnitelmien ulkopuolella on tällävälin tapahtunut. Harvempi pysähtyy pelkässä cossiblogissaan vilauttamaan kasvojaan ja omaa elämäänsä muiden päivitysten ohella, joten tässä sitä pyydettyä otakun elämää nyt pesee ja linkoaa kuin Vanishing Drive ^-^

Ei kannata kuitenkaan pelästyä: mitään "tänään kävin ostamassa kahdeksannet kenkäparit tällä viikolla ja on vasta tiistai"-päivitystä tästä ei tule.

Koeviikon ohella tässä on lähinnä tullut tuunailtua erinäisiä hiuskomponentteja saksin ja Axe-tahnan voimin, tehtyä jopa päätökset lukion jälkeiselle opiskelulle sekä paljon muuta. Ennen kun lähden tuonne korpeen viikonlopuksi muokkaamaan Deidara-cossiani, jaan teille bravuriruokani ohjeineen. Tarkkoja määriä en kuitenkaan anna, koska oma kädenjälki ja sovellus on tärkeää ruokaa laittaessa! ^-^

 Käyttäjä Paistettuja nuudeleita kanakastikkeessa, seuranaan 

Raikas kurpitsasalaatti tykkäävät tilastasi "Mitä tänään syötäisiin?".

Kanaan tarvit (4 annosta):

- noin 300-500g kanaa 

-sipuli

-wasabi-tahnaa

-maissia

-soijaa

-1 prk soijakermaa

- kanaliemikuutio

-mango/curryjauhe-sekoitusta

-pippuria maun mukaan

Nopea tehdä.

Ensimmäiseksi keitetään nuudelit. Itse käytin pirkka vehnänuudeleita. 

Ne ovat sopivan paksuisia, ja tarttuu hyvin puikkoihin. Keitetään vähemmän mitä ohje sanoo, koska al dente-pisteen saavuttaessa ne laitetaan myös pannulle. 

 Kuullota sipulit. Kanat viipaloidaan suupaloiksi, ja paistetaan öljyssä. Tässä vaiheessa nuudelien pitäisi olla kypsiä, jolloin nekin voi laittaa pannulle paistumaan. Kerma, kanaliemi, soija ja muut mausteet voi lisätä saman tien. Wasabia kannattaa laittaa varoen, ellei ole varma tykkääkö (isossa annoksessa se ei kuitenkaan niin paljoa maistu :) ). 

Sekoita ja anna hautua. 

Lisää maissit nesteineen ja tarvittaessa myös vettä, jos kerma ei riitä. kastikkeesta ei kuitenkaan kannata tehdä velliä, että se ei ole keittoa mikä ei pysy puikoilla! 

Maku on pehmeä ja yksinkertainen. Ei kovinkaan voimakas, mutta uskon että on melkein joka makuun sopiva :) 

Raikas kurpitsasalaatti

-1/2 kiinankaalia

-pala purjoa

- 2rkl kurpitsapikkelsiä

-paprikaa (värillä ei väliä )

- kurkkua

Yksinkertaisuudessaan aineet pitää silputa mielensä mukaisiksi. Salainen ainesosa on kuitenkin tuo pikkelsi, mikä antaa salaatille ihan uudenlaisen ulottuvuuden. Tässä tapauksessa salaatinkastiketta ei edes tarvi laittaa! ^-^

Ruokajuomaksi voi laitta vaikka "Kurokon väristä Mana-juomaa joka parantaa 50mp- pistettä ja parantaa staminaa"

Maun mukaan sekoitetaan xion-sinistä urheilujuomaa ja jotain läpinäkyvää kuplivaa, kuten kivennäisvettä tai spritea. :) 

Ensiviikkoon, uusien photoshoot-kuvien ym otakunörtteilyn kanssa.

Itadakimasu!

Kaksiosainen

Huono hiuspäivä -- Suomen syksy: loskaa, sadetta ja tuulta eikä tupeeraukset tahdo pysyä pohjoismaalaisissa, liukkaissa, hiuksissa. Laittakaahan rummut soimaan ja puukengät jalkaan, sillä huonoihin hiuspäiviin on nyt täysin pipovapaa ratkaisu!

Kumpaankin ensivuoden cossiin on nyt olemassa peruukki: Kurokon peruukkia tuli testattua pienten maskeerattujen ruhjeiden kanssa nyt testattua jo halloweeninäkin, mutta iki-ihana Alois-cosplayn peruukki tipahti tänään paketissa postiluukusta. Ihanassa talitinttipaperissa. Olisittepa nähneet Cielin ilmeen kun avasin paketin. ♪( ´▽｀)

Uskallan nyt leikkiä rohkeaa ja kysyä että minkä perusteella ihmiset yleensä cossihahmonsa valitsee? Samalla tavalla kun minä valitsen opiskeltavia kieliä? (= kunhan kuulostaa kivalta. Nyt omien ja Japanin eri aakkosien lisäksi oli ihan pakko sotkea mukaan vielä venäjäkin?) Omaa sydäntä lähellä on ainakin että hahmo on oikean pituinen ja näköinen. On todella kiehtova ajatus, että saattaisi hetkeksi aikaa astua jonkun toisen saappaisiin.

Itselläni Kurokon rooli lähti siitä, että kaipasin oikeastikin liikuntaa. KnB on hieno sarja, joten sopivan taskukokoinen ja omaa luonnetta muistuttava hahmo tulikin kuin tilauksesta. Itsetunto on ainakin kohonnut tämän myötä! *laugh*

Alois taas on jo ihan toinen tarina. Hahmo sopi kasvonpiirteiltään, mutta luonteesta en sitten taas tiedä, samaistunko siihen niinkään hyvin. Kunhan osallistun paricossiin Cielin kanssa.

Ja nyt, yleisön pyynnöstä vesitän kotoisan tunnelman lyhyellä ficillä. Saisin kuulemma enemmänkin kirjoittaa psykologista kauhua. En tiedä. ♪( ´▽｀)

Alois katsoi ikkunasta ulos. Hän ei oikein tiennyt mitä ikkunan toisella puolella olisi pitänyt näkyä. Sankka sumu peitti vaaleaverikön näkökentän likimain kokonaan. Ei ollut mitään, mhin kaiken sen valkeuden keskeltä olisi katseen voinut iskeä. Hassua. Miten keskelle metsää voisi nousta moinen meriusva, Alois mietti itsekseen ja piirsi pyöreän kuvion huurtuneeseen ikkunalasiin. Lasin kylmyys puri häntä sormille. Kaikesta huolimatta, kostea pinta oli mitä täydellisin alusta piirtämiseen. Tai kirjoittamiseen. Silloin viivojen pitäisi kuitenkin olla suoralinjaisia ja hyvin selkeitä. ”Kai sinä tiedät, että nuo jäävät tuohon ikuisesti? 

Poika käännähti ympäri.
”Oh—Claude. En huomannut että tulit”
Kolme päätä Aloisia pidempi mies katsoi suojattiaan tiukasti lasiensa alta. ”Ehkä niin. Teidän olisi pitänyt olla jo aikoja sitten vuoteessa” ääni oli kylmä ja monotoninen. ”Eikö Hannah tuonutkaan teille yrttiteetä?”
”Claude, lopeta. En ole mikään lapsi enää” poika tiuskaisi ja kääntyi takaisin ikkunaan. Järkytyksekseen tämä kuitenkin huomasi, että hehkuvan valkoinen sumu oli kuitenkin jo tiessään. Hän oli ymmällään. Nyt ruutua pitkin valui vettä. Hämmentävää, Alois kuiskasi itsekseen, ojentaen kätensä uudestaan ikkunaa kohti. Vesi alkoi valua pitkin hänen ranteitaan, kastellen ohuen yöpaitakankaan hihat. Alois hengähti järkytyksestä, nostaessaan katseensa ikkunan toiselle puolelle laskeutuneeseen pimeyteen. Valkeus oli nyt tiivistynyt keskelle ikkunaa, noin viiden sentin päähän hänen nenästään. Se muodosti ovaalin. Hahmon. Kasvot ilman silmiä tai mitään sanoin kuvattavaa muotoa. Silmän räpäyksessä tämä irvistävä tahmakasvo oli kadonnut kokonaan. Sumua ei näkynyt nyt enää laisinkaan ja poika löysi itsensä selkä seinää vasten käytävän toiselta puolelta. 

”N-näitkö sinä tuon?”
”Niin minkä, Alois-sama?”
”No tuon äskeisen naaman!”
Claude ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt huolestua neljätoistakesäisen kartanon omistajan mielenterveydestä, vai katsoa ulos ja vakuuttaa tyynesti siellä olevan pelkän yön.
”On siinäkin minulla hovimestari. Oletko tosiaan noin sokea, ettet huomannut sumun katoavan tuosta vain?” ?”
”Ei siellä ole koskaan ole ollutkaan mitään sumua. Sallitteko, että saatan teidät nyt takaisin vuoteeseenne?"

 はじめまして!

Suupalasina: Te-tsu-ya

Tiedän jo etukäteen, että pelkät raapaleet, ficit ja one-shotit on yhtä tehokkaita lukijamagneetteja kun puhallettava tikkataulu; sen takia tästä tulikin eräänlainen portfolio. Portfolio, joka sisältää pelkästään luovuuslohkossa syntyviä asioita, liittyen Aasian otaku-kulttuuriin.

Vaikutusvaltaisimpana ideana (ainakin tähän asti) on edelleen säilynyt kaukainen ajatus siitä että ilahdutan teitä eeppisillä ficeilläni. (Alunperin tarkoitus oli siis luoda paikka kirjoituksilleni) Oheistuotteina taas toimii hälyttävän sekalaiset päivitykset muihin harrastuksiini liittyen: mm iki-ihanaan cosupureen, siis anteeksi cosplayhyn, coneiluun ja aktiivisuutta  ylläpitäviin hei-olen-niin-random teksteihin. Mitään 'keitin tänään kaakaota ja kävin kirjastossa' päivityksiä täällä ette kuitenkaan tule näkemään. Eiköhän pelisäännöt ole tällä selvät.  Koittakaa kestää!

Aaa niin. Jotain minun piti selittää itsestänikin. Tässäpä teille ihanainen top-10-lista ajamaan tämän päivityksen päätökseen. ^_^

13 10-tarpeettominta asiaa mitä et olisi minusta halunnut tietää

1. käytän eriparisia sukkia

2. arvasit oikein: katson animea

3.ja kävin tänävuonna Traconissa

5. jätin numeron 4 väliin

6. kirjoitin tämän noin klo 1 yöllä

7. olen usein toiminut Japanilaisissa teemailloissa cossipukuisena ohjaajana

8. vastaan mittapuultani chibiä, vaikka olenkin lukiossa

9.  tarkoitus olisi saada lihakset ensivuoden KnB Kuroko-cossiani varten

10.  jos sinulla on  ficci- tai parannusidea, haluan että menet kirjoittamaan sen kommenttilaatikkoon

Näillä mennään, eikä meinata. Iiks. Tänään on palautuspäivä. Ehkä menen syömään nyt aamupalaa ja mietin millaisen päivityksen teille seuraavaksi teen: ylimääräistä säätämistä, vai jo ihan oikean ficin? Ehkä kirjoitankin päivitykseni vastaisuudessa tarinamuodossa? Heh.. saa nähdä miten pahasti sotken lankani tällä kertaa!♪( ´▽｀)