Pahvilaatikossa

Viisi tuntia viikossa luovaa kirjoittamista. Lukion koulukohtaiset kurssit ovat tässä kohtaa kova sana. Toivon tosiaan, että edellä mainitun äidinkielen kurssin jälkeen minun ei enää tarvitse tuntia hoilata nolon näköisenä koneella nightcorebiisien tahdissa, että saan sopivan inspiraation kirjoittamiseen. ♪( ´▽｀) 

Ja tästä päästäänkin nyt eriskummalliseen otsikkooni. Varoituksen sanana: jos otsikossa lukee "pahvilaatikossa" se tarkoittanee sitä että olen vetänyt juhlallisesti yli-ison talvipiponi päähän ja vetäytynyt kirjoittamaan jonkinsorttista one-shottia tai vastaavaa. Pyrin päivittelemään mahdollisimman aktiivisesti, mikä minun tapauksessani siis tarkoittaa paria kertaa viikossa tai kuukaudessa. Muitakin erittäin jännäisiä päivityksiä on siis tulossa ficien lisäksi, ei huolta!

Fanfic: "Ei ole makeaa ilman suolaa"
Sarja: KnB (Kuroko no Basket)
Hahmot: Kagami, Aomine (ei sisällä yaoita)

En omista kuvaa. vas. Kagami oik. Aomine

Bussilla matkaaminen vaatii tosiaan kymmenen vuoden ammatillisen koulutuksen. 

Moni kai ajattelee, ettei pysähtymismerkin näyttämiseen vaadita muuta kuin epämääräinen kädenheilautus johonkin satunnaiseen ilmansuuntaan. Tällaiset ihmiset todennäköisesti ovat sunnuntaikuskeja, jotka auvoisasti nauttivat yksin mopoautoillaan köröttämisestä jossain lähiöaluella, kahdeksankympin tuntinopeudella. 

Ovi ei ikinä osu kohdalleni. Ja kun minä sanon ei ikinä, se myös tarkoittaa sitä. Tällä kertaa se meni ainoastaan noin kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisoin. Edistystä!

"Keskustaan, kertamaksulla" mutisin, yrittäen esittää mahdollisimman vähän ilmeitä kasvoillani, kun melkein saatan kuulla jo koko bussin nauravan takapenkkiä myöten. 

"Lasten vai aikuisten?"kuski taitaa tehdä tämän minulle joka kerta tahallaan, tai sitten hänellä on jonkin sortin obsessio vasempaan sivupeiliin eikä omista laisinkaan tilannetajua. Kuinka monta kertaa olet itse nähnyt kuusivuotiaan lapsen, joka meinaa joka kerta lyödä päänsä bussin oveen kun astuu sisälle?

No joka tapauksessa, epäonninen matkani oli vasta alussa. Yritin maksaa kahdenkympin setelillä, niin siitäkin tämän piti repiä kaikki ilo irti ihan vain omaksi huvikseen.

"Suorista se!"

"Anteeksi vain, mutta missä hitossa lukee että 'rahat viikattuna'? Ei juuri nyt sattunut tulemaan mankelia mukaan."

Toiseksi, saan ämpärillisen kylmiä kymmenensentin kolikoita kouraani. Aivan loistavaa, kun puolet niistä putoaa vielä lattialle. Noh, antaa olla, pikkulapsienkin oli saatava jostain karkkirahansa. 

Heti kun irroitan otteeni kuljettajan postimerkin kokoisesta pöydästä, alkaa ihmisflipperi. Rallikuskin refleksit omistava mies painaa niin kovin ajokkinsa kaasua, että saan suunnilleen koripallon lailla poukkoilla laidasta laitaan, hyvin hitaasti kohti käytävän takaosaa. En voi muutakaan, kun jokaisella "vapaalla" paikalla matkustaa jonkun laukku tai takki, ja niiden omistajatkin mulkoilevat minua kuin arvioiden hygienialuokitustani. 

Ei aikakaan kun vihamielisen kuuloinen Missä sinä viivyt?-viesti saapuu kännykkäni näytölle. Aomine, malttaisit nyt edes hetken. Koittaisi itse kerrankin änkeä täysinäiseen ruuhkabussiin, missä ihmiset kärsii laimean aamukahvin varjopuolista ja kylkeesi liimautuu pian kymmenkunta liian aikaisin viikonloppunsa aloittanutta korpijormaa! Tai mikä pahinta, yrität lukea lehteä, niin olkapäillesi kasvaa silmänräpyksessä kaksi päätä lisää. Bussista poistuminen on myös osakseen suuri seikkailu. Pysäytysnappulaa ei näy mailla eikä halmeilla, tai viereesi on nukahtanut joku kassialma fiikus sylisään, eikä tietä sen läpi raaskisi oikein dyykatakaan. En siis sääli sitä sen omistajaa vaan sitä itse kasvia. 

"Missä sinä viivyit? Odotin ikuisuuden ja senkin jälkeen, kun viimeinkin näen edessäni kokonaisen Kagamin, tämä näyttää sitruunaasyöneeltä" Sinitukkainen miehen alku valitti käsillä huitoen, kun viimein kompuroin ulos bussista. "Eikö bussimatkan pitäisi olla kivuton? Et sentään joudu kärsimään ruuhkista"

"Niin... En tietenkään joudu kärsimään RUUHKISTA!"

Toivottavasti nautitte olostanne tällä erää. Kommentoikaa ihmeessä, jos ficci miellytti tai nyt tarvitaan ensihädässä radikaalista maisemanvaihdosta! 

またね!♪( ´▽｀)